TARINAA
SIIRISTÄ
Jo silloin kun Oliivia matkasi Savonlinnaan tapaamaan Dominoa, päätin, että jos tästä tapaamisesta olisi onnellinen perhetapahtuma seurauksena, niin jättäisin pentueesta itselleni mahdollisesti tulevan tyttöpennun. Oliivia sai kaksi tyttöä, josta oli valittava toinen. Käytin jälleen kerran pentueiden kummisetää, Cairniani Miloa avuksi erittäin vaikeassa valinnassa ja niin meille jäi Siiri eli Harmaasukka.
Siiri on äitinsä tavoin äärimmäisen kiltti, sopeutuvainen ja
ihmisistä pitävä! Tytön voisi ihan huoletta pistää solmuun eikä se varmasti
esittäisi mitään vastalausetta! Äitiinsä kissa on tullut muutenkin, nukkuu mielellään päälläni,
korkeimmalla kohdallani ja aamun valjetessa kertoo yön tapahtumia kehräten…Mikäli
lojun sängyssä liian kauan hereillä nousematta ylös, niin Siirin pieni,
kynnetön tassu alkaa kovasti huitoa nenääni…Ihanaa saada aamulla tuntea sileän
anturan kylmä painallus nenällään!!!! ;-D
Sopeutuvaisena kissana näyttelyt ja näyttelymatkat ovat
olleet Siirille ilmeisesti vain ihanaa vaihtelua! Tyttö on ollut kuin kotonaan
niin tuomarin pöydällä, näyttelyhäkissä kuin hotellihuoneessakin. Siiri on
kaikkien muiden eläimemme ylin ystävä, etenkin Sini, Milo ja Nille ovat Siirin
hyviä ystäviä! Mamma Oliivia ja täti Tirakin nuollaan ja pestään päivittäin…
Siirin lempiharrastuksena on makoilu ihmisen kylkeen painautuneena sekä siivoukseen osallistuminen mopin päällä tanssahdellen…Joskus myös sortuminen leivänpäällisten pihistämiseen kuuluu päivän ohjelmaan, samoin kuin vauhdikas juoksentelu ympäri huoneiden kavereiden kanssa sellaisella tahdilla, että turhat esineet väistyvät kolinalla tieltä….Siiri on aivan ihana mussukka!!! ;-D
Ruokapuolesta ei ole muuta sanottavaa kuin se, että kaikki – ihan kaikki – kelpaa!!!! Leivänpäällisistä koiranruokaan, ihan kaikki sopii!!! ;-D
