TARINAA CANDYSTÄ

Koska Tira vei sydämeni kauneutensa, älykkyytensä ja tasapainoisuutensa vuoksi jo heti kättelyssä, niin päätin jo varhaisessa vaiheessa jättäväni kotiin Tiran pentueesta sopivan tyttöpennun. Maijan olisin heti meille jättänyt, luonne ja ulkonäkö oli juuri sitä mitä etsin, mutta jo Maijan syntyessä havaittiin tytössä valkoisia karvoja, jotka estävät jatkojalostuksen.

Kun Tiran toiseen pentueeseen synti kaksi terhakkaa tyttöä, niin jouduin ERITTÄIN vaikean valinnan eteen. Kepponen oli selkeästi standardienmukaisempi ja väriltään tummempi. Molemmat tytöt olivat alun alkaen kilttejä, Candy ehkä osoitti jo silloin paremmin alfa-kissamaisuutensa. Päädyin pitämään Candyn, koska tyttö on vaaleampi ja ehkä hiukan enemmän äitinsä näköinen. Ja selkeästi omapäisempi kuin siskonsa….

 Candy on minulle jotakin, mitä ei sanoiksi voi pukea. Se on älykäs, rohkea, ihmisläheinen, peloton ja viehättävä. Se on aina läsnä. Se kuuntelee, se lohduttaa, kun sitä tarvitsen. Se nukkuu päälläni ja jos saan typerän ajatuksen lojua muutaman minuutin sängyssä herättyäni, minua kyllä Candyn toimesta ojennetaan; saan ensin hellän sipaisun nenälleni joka viestii että nyt ylös ja jollei se auta, niin päätäni leivotaan ja sotketaan siihen malliin että varmasti nousen. Antamaan ruokaa ja heittelemään palloa….Ja kantamaan pikkuneitiä sylissä hetken…

Vaikka Candy on nuorin perheenjäsen, niin on jo pitkään käynyt selväksi, kuka määrää eläinmaailmassa: CANDY!!! Isotkin koirat väistyvät, kun meidän pikku Neiti Tomera saapuu!!!  Vaan kovasti on tyttö onneksi kiltti ja äitinsä tavoin älykäs….Isältä on perinyt ainakin mahtavan koon ja ihmisläheisyytensä!!! 

Aloitussivulle